Charly Salonius-Pasternak
Researcher - The Global Security research programme

Global Security research programme

Helsingin Sanomat julkaisi eilen (24.5) lähes kokosivun artikkelin Afganistanista ja kriisinhallinnasta. Artikkeli ei antanut tasapuolista ja totuudenmukaista kuvaa pitkän haastattelun aikana antamistani näkemyksistäni. Onneksi FST:n Aktuellt 17 soitti ja antoi mahdollisuuden kommentoida pidemmän haastattelun muodossa.

UPI:n tutkijana pyrin tarjoamaan toimittajille monisyisen analyysin, jossa tuon esiin ilmiön eri näkökulmia. Teen tämän koska oletan, että monisyisyys myös tuodaan esille. Tähän sisältyy tietenkin aina riski siitä, että yksittäisiä lauseita irrotetaan kontekstistaan tukemaan toimittajan jo valmiiksi muodostamaa kehikkoa ja käsitystä asiasta. Puutun alla vain pariin Helsingin Sanomien jutussa esiintyneeseen epäkohtaan.

Jutussa käytetyt otsikot, kuten ”Tutkija: Suomen rauhanturvaaminen yliarvostettua”, ovat täysin vastuuttomia ja harhaanjohtavia. Olen sitä mieltä, että kokonaisuudessa rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta eivät ole yhtä tehokkaita välineitä kuin yleensä ajatellaan, mutta tämä on aivan eri asia kuin yliarvostettu. Puheeni Rauhanturvaamisen valtakunnallisen 50-vuotisjuhlan yhteydessä selventänee näkemystäni Suomen panoksesta rauhanturvaamisessa ja kriisinhallinnassa.

Artikkeli myös sekoittaa ”laadun” ja ”tehokkuuden” toisiinsa, etenkin Suomen panosten suhteen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kriisinhallinta ei yleisellä tasolla ole yhtä tehokasta kuin usein luullaan. Yksilöinä suomalaisten kriisinhallitsijoiden laatu on kansainvälisesti katsottuna erittäin korkealla tasolla. Tosiasia vain on, että vaikka suomalaiset kriisinhallitsijat tekisivät työnsä kiitettävästi, tapahtuu jokaisessa operaatioissa myös huonoja asioita. On myös muistettava, että suomalaiset voivat hoitaa oman tonttinsa moitteetta, suorittaen komentoketjun korkeammilta tasoilta annettuja tehtäviä, ilman että toiminta loppujenlopuksi edistäisi strategisen tason tavoitteita. Hyvät toimijat voivat hoitaa tehtäviänsä laadukkaasti, vaikka projekti itse ei olisi erityisen tehokas. Tietenkin, jos strategisen tason tavoitteet eivät ole selviä edes osallistuville maille, on todennäköisempää että, vaikka tehty työ on laadukasta ja hyvää, se jää kuitenkin tehottomaksi.

Kun artikkeli lopussa kysyy ”mikä on kansallinen höyty Suomelle?” tarjotaan ensin sitaatti ”Kansallisia poliittisia perusteluita, miksi juuri Afganistanissa pitää olla, ei löydy”. Ensinnäkin, kuten muotoilin asian tässä blogissa ”Löysimme loppujenlopuksi hyvin vähän kansallisia poliittisia perusteluita sille, miksi juuri Afganistanin operaatioon pitää osallistua.” ”Hyvin vähän” ja ”ei löydy” tarkoittavat käsittääkseni eri asioita. Toiseksi, perustelut ja hyödyt ovat eri asioita. Tämä tulee parhaiten esille lauseessa jossa ulkoministeriön edustajan kirjoitetaan todenneen että yksi hyöty on afgaanijoukkojen vahvistuminen. Tuo on minulle entuudestaan tuntematon kansallinen hyöty.

Viimeisessä kappaleessa on sana ”jotkut” unohtunut. Jotkut upseerit joiden kanssa olen keskustellut asiasta, ovat esittäneet huolensa siitä, että nykyisellä osallistumisella ISAF-operaatioon, annetaan vääristynyt kuva Suomen sotilaallisesta osaamisesta ja kyvyistä. Yleensä kyseisen sanan puutuminen ei ole merkittävä asia, mutta kun lause voi leimata koko upseerikunnan, jossa kuitenkin on monia eri näkemyksiä tästäkin asiasta, on harmi että sana pääsi unohtumaan.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Share Email Facebook LinkedIn Twitter Delicious More Print