Mitä EU voisi Lähi-idän kriisissä tehdä?
| Friday, 6. February 2009 |
![]() Tuulia Nieminen
Researcher Kirjoitin tässä blogissa kolme viikkoa sitten siitä, kuinka epäyhtenäisen Euroopan unionin toimet eivät ole juurikaan edistäneet Gazan kriisin ratkaisua. EU:n toimet olisivat monen mielestä tervetulleita: viimeksi toissapäivänä palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas ehdotti, että EU lähettäisi rauhanturvaajia Gazaan. Tosiasiassa EU ei ole sanottavasti aktivoitunut kriisin verisimmän vaiheen jälkeenkään (ainakaan sen perusteella, mitä julkisuudessa tiedetään). Välillä on kuitenkin hauska leikkiä ”mitä jos” -ajatusleikkiä. Eurooppalaisen CEPS-tutkimuslaitoksen tutkijat nimittäin tuottivat kriisin kuumimpien päivien aikana mielenkiintoisen raportin siitä, millaisia peruslinjauksia unionin olisi syytä tehdä, mikäli se todella haluaisi aikaansaada pysyvän parannuksen alueella. Kolmesivuiseen pakettiin on mahdutettu paljon tietoa alueen tilanteesta. Raportin ydin on kuitenkin tutkijoiden neljässä pääteesissä: Ensinnäkin, niin kauan kuin Hamasia ei oteta mukaan konfliktin kansainvälisiin ratkaisuyrityksiin, tilanne hyödyttää kovan linjan kannattajia Hamasin sisällä. On harhaluulo kuvitella, että Hamasin sisällä kaikki olisivat täysin yksimielisiä, muistuttavat raportin kirjoittajat. Toiseksi, tukiessaan nykyistä palestiinalaishallintoa eli epädemokraattisesti valtaan tullutta Fatahia unioni on vaarassa antaa vaikutelman siitä, että sen tavoitteena ei todellisuudessa olekaan tukea uudistuksia, vaan tukea liittolaistaan. EU:n linjaukselle on käytännöllinen syy: vuoden 2006 parlamenttivaalit voittanut Hamas on luokiteltu terroristijärjestöksi, joten EU ei voi sääntöjensä puitteissa jakaa apua sen kautta tai käydä neuvotteluja sen kanssa. Palestiinalaishallintoa johtavan, rauhanneuvottelujen osapuolena toimivan Fatahin kanssa se voi. Sinänsä aivan loogista. Tutkijat kuitenkin pelkäävät, miltä pitemmän päälle näyttää, jos EU tekee yhteistyötä vain sellaisen osapuolen kanssa, joka on EU:n omasta näkökulmasta hyödyllinen ja samanmielinen, vaikka virallisena tavoitteena on tukea demokraattista uudistusprosessia. Kolmanneksi, EU pyrkii tällä hetkellä vaikuttamaan Lähi-idän tilanteeseen muun muassa naapuruuspolitiikan ja Välimeren unionin kaltaisin keinoin. Ne ovat luonteeltaan epäpoliittisia, minkä on ajateltu helpottavan politiikkojen hyväksyttävyyttä alueella. Käytännössä epäpoliittisuus on kuitenkin johtanut suurelta osin vaikutusvajeeseen, tutkijat toteavat. Neljänneksi, lukuun ottamatta EU:n ja Israelin tammikuussa tekemää ratkaisua jäädyttää keskinäisten suhteidensa tiivistäminen, unionin politiikkaan ei ole aiemmin juuri vaikuttanut se, miten Israel on kulloinkin palestiinalaisia kohtaan toiminut. Sotarikoksista ja ihmisoikeusloukkauksista ei ole seurannut sanktioita, eikä rakentavasta toiminnasta positiivisia eleitä. Kyllä, tällainen toiminta olisi luonteeltaan poliittisempaa – ja siten todennäköisesti myös paljon tehokkaampaa. Itse lisäisin tähän sen, että kannustimien ja sanktioiden tulee koskea myös kaikkia palestiinalaisosapuolia, mukaan lukien Hamasia, jos se joskus maltillistuu ja pääsee eroon terroristiluokittelun tuottamasta limbotilasta. Mikä näissä CEPS-tutkimuslaitoksen neuvoissa on niin erityistä, että ne ansaitsevat tulla esitellyiksi myös UPI:n sivuilla? Neuvot kannattaa huomioida siitä syystä, että ne eivät demonisoi ketään konfliktin osapuolista, mutteivät myöskään anna kenellekään synninpäästöä. Tilannetta ei pyritä raportissa ratkaisemaan pyyhkimällä yksi osapuolista pois ratkaisumallista, vaan kirjoittajat hyväksyvät, että konfliktin ratkaisun osapuolet ovat ne, jotka alueella todellisuudessakin vaikuttavat – hyvässä ja pahassa. Raportissa neuvotaankin EU:ta vaikuttamaan siihen, miten nämä osapuolet toimivat. Varsinaisiin rauhanneuvotteluihin raportti ei anna ohjeita, luultavasti siksi, että tutkijat osoittaisivat ne ohjeet ennemminkin USA:lle kuin EU:lle. Neuvojen lähtökohtana on usko siihen, että kaikki osapuolet pystyvät muuttumaan ja saattavat jopa muuttuakin, mikäli niillä on riittävästi syitä tehdä niin. Raportti kehottaa EU:ta tarjoamaan konfliktin osapuolille sekä porkkanaa että keppiä, mutta niin, että pääpaino on edellisellä. Raportti vaikuttaakin hätkähdyttävän normaalilta konfliktinratkaisulta. Sellainen onkin perinteisesti ollut turhan usein kadoksissa Israel-Palestiina-konfliktissa. Koko raportti on luettavissa CEPSin sivuilta. Texts reflect the opinions of the individual authors |
Discussion (9 comments)With regard to the topic of my original posting: sidelining an affected party and/or its concerns altogether is seldom a formula for a permanent solution to a conflict. This, of course, does not mean that the party’s demands would (necessarily) be fulfilled. With regard to the topic of my original posting: sidelining an affected party and/or its concerns altogether is seldom a formula for a permanent solution to a conflict. This, of course, does not mean that the party’s demands would (necessarily) be fulfilled. I understand your line of reasoning, but disagree nonetheless because it fails to consider the obvious. The current approach has lead to a worsening of the situation; hence, I think that a different kind of approach is needed. It is impossible to predict the future, but the range of possible ways in which Hamas could develop is simply different in your and my prediction. Ultimately, only future will show which turns out to be the better prediction. However, guessing the right answer is not the issue here. What I am trying to say is that it is not a good idea to give the impression that a party to a conflict will never be approved to take part in the solution. That will weaken drastically the position of moderates inside the party whilst strengthening those who are strongly behind those exact policies which we hope would be given up. In other words, our own policy helps to lead the situation from bad to worse. Hi Tuulia, I do not understand where you have got the idea that Hamas is going to destroy Israel and kill Jews. Why mention old charter when its real policy has long time being something else? It is not anti-Semitic organisation, and it is willing to recognise Israel, if Israel ends its oppression, occupation in West Bank and siege of Gaza. JJR, When Hamas supports emigrant's right to return back to their historical homeland, that is NOT unreasonable demand. |
Discuss the topic |


Excluding for a moment the phenomenon of humanitarian racism, how does a political researcher justify the inconsistencies in the notion that (a) the inclusion of an anti-Semitic and truly genocidal organization (Hamas) -that states in its charter the intention to destroy the state of Israel and murder Jews- ... is a positive development, while (b) in the heart of Europe, Belgium consistently sidelines a legitimate European party (Vlaams Belang) with a sensible charter, that is openly philo-Semitic and one of Israel's strongest supporters from political participation in it's own government?
What this tells me, is that political researchers, who feed reports to EU politicians could care less what a political charter actually says and stands for, when it runs counter to their own ideological perspectives. What I see is a frightening display of a cognitive dissonance that seems to be common place within that community of scientists.
What would it take for you as a researcher to conclude that a religious supremacist organization like the Hamas, is not reformable? Are you as open to the possibility of Hamas' "pragmatism evolving, and if so, what are the signs that give you hope for such a thing? Are you familiar with the Islamic concept of kitman and al-taqiyya which can be understood as religious sanctioned obfuscation and lying?
As for the "divisions" within Hamas, they rest in how best to obtain the over-all objective, the destruction of Israel with an Islamic state rising in its ashes, these researchers are splitting hairs, as much as the researchers that see distinct differences between Salafist and Wahhabist Islam. I'm more than certain that the KKK had "distinct differences" in within the ranks on how best to achieve and maintain a truly segregated USA, but their ideology was rightfully considered to be a danger to the political environment. Why would Euorpean researchers be willing to give the Hamas and like ilk a free pass, while it would refrain from doing so domestically,...if not for political expedience?
Best regaards,
Kenneth