Jää hyvästi, UPI!
Monday, 2. February 2009  1 comment(s) |
 Hiski Haukkala
Researcher Pauli Hanhiniemen sanoin "kaikki ilman muuta silloin innostaa,
kun uutta aloittaa". Tämä lienee myös totta. Kymmenvuotisen tutkijanuran
muuttuminen ulkoministeriön virkamiehen pestiksi nostaa sykettä, saa
innostumaan: tämäpä jotakin uutta ja jännittävää. Samassa alkuhuumassa näkee
tietysti eräät erot vanhan ja uuden maailman välillä myös selkeämmin. Kuten
vaikkapa nyt virkamiehen kevyen palkkapussin. Mutta toki tutun UPI-maailman ollessa
vielä tuoreessa muistissa myös muut erot uuden ja vanhan välillä pistävät
silmään. Tässä kolme havaintoa tutkimusmaailman ja virkamiehen elämän
rajapinnalta:
Ensinnäkin,
ministeriö on UPIin verrattuna valtava laitos: olen siirtynyt 40 hengen
organisaatiosta 2500 ihmisen kolossin palvelukseen. Sääntöjä on paljon ja niitä
on joka lähtöön. Selvää on, että talon tavat ovat jo pitkälti vakiintuneet ja
uuden ihmisen tehtävänä on joustaa. Samalla on kuitenkin ollut iloinen yllätys,
kuinka positiivisesti ja joustavasti minut on otettu vastaan: joka nurkasta
henkii positiivinen "can do" -mentaliteetti ja asiat pannaan
hoitumaan. Vielä missään vaiheessa minua ei ole lyöty päähän sanomalla, että
jokin pyyntöni tai toiveeni olisi mahdoton aiempien käytäntöjen tai
valtionhallinnon sääntöjen nojalla. Voi toki olla, että mielikuvitukseni ei ole
kyllin vilkas keksimään aitoja haasteita ulkoasiainhallinnon hallinnolle.
Lupaan yrittää jatkossa kovemmin!
Toiseksi,
ministeriön työ on aitoa tiimityötä.
Asiat valmistellaan, ja niistä keskustellaan porukalla. UM on itse asiassa
työurani ensimmäinen organisaatio, jossa tiimityö oikeasti näyttäisi toimivan.
Tästä lyhyiksi palavereiksi yhteen kokoontuvien virkamiesten kulttuurista myös
tutkimusmaailma voisi ottaa oppia: asioista on mahdollista keskustella ja sopia
tehokkaasti porukalla. Itse asiassa sillä tavalla näyttäisi syntyvän lyhyemmässä
ajassa parempaa jälkeä kuin yksin puurtamalla.
Kolmanneksi,
kaikki tuntuu tapahtuvan ministeriössä reaaliajassa. Kriisin tai jonkin muun vaativan
tilanteen ollessa päällä tarvitaan toimintaa. Tilanteen mentyä on jo myöhäistä.
Tämä luonnollisesti korostaa tarvetta tiimityöhön: kukaan ei voi yksin olla
kaiken aikaa kaikesta perillä, mutta porukan kollektiivi kykenee pohtimaan
asioita nopeasti monelta kantilta suhteuttaen asiat aiempaan, yhtä ihmistä
suurempaan kokemus- ja tietomäärään.
Tämä työn
kolmas piirre tulee kuitenkin tutkijalle pienenä shokkina: aikaa rauhalliseen
ajatteluun (ja vaikkapa muiden tutkijoiden kantojen pohtimiseen) ei juuri olekaan:
näkemys tarvitaan tässä ja nyt. Tässä on myös uuden pestini ehdoton suola. Esimerkiksi
Venäjän ja Ukrainan välisen kaasukriisin iskiessä ei ollut aikaa tutustua
uuteen työhuoneeseen tai etsiskellä vessaa (ensimmäinen varsinainen työpäiväni
oli 7.1., jolloin Venäjä käänsi Ukrainan kautta Eurooppaan menevän kaasun
kiinni). Sen sijaan piti laittaa pika-analyysihattu päähän ja juosta pitkin
käytäviä auttamassa talon väkeä pohtimaan tilannetta.
Samassa
Hanhiniemen laulussa todetaan myös, kuinka "kauniimmalta kaikki vaikuttaa,
kun katsoo kauempaa". Lähdöstäni ei varmaankaan ole kulunut kylliksi aikaa, jotta UPI-muistoni olisivat vielä ehtineet kultautua. Vaan eipä sitä tarvitakaan, sillä valtaosa niistä on muutoinkin hyviä. Mutta jotakin tietysti jään kaipaamaan täysiverisen tutkijan työstä ja UPIsta. Varmaankin mahdollisuutta oman ajan hallintaan; kykyä päättää itse siitä mitä tänään teen ja sen mukana tulevaa mahdollisuutta pidempien projektien ja ajatuskulkujen kehittelyyn. Ja tietysti upeita UPI-kollegoitani, joista on vuosien varrella kehkeytynyt minulle kuin toinen perhe. Itse asiassa UPIsta on kehkeytynyt minulle myös se ensimmäinenkin perhe: löysinhän ihanan vaimonikin UPIsta. Siis kiitos ja jää hyvästi, UPI! Hiski Haukkala
Erikoistutkija
Suunnittelu- ja tutkimusyksikkö
Ulkoministeriö
hiski.haukkala@formin.fi
Texts reflect the opinions of the individual authors |
Discussion (1 comments) |
Discuss the topic |
Email
Facebook
LinkedIn
Twitter
Delicious
More
Print
En tiedä, onko nollasummapeliä, mutta Hiskin siirtyminen on menetys UPIlle. Jos UM ei latista, voittajana on UM. UM:ssä ei juuri intellektulleita ole. Toivottavasti ministeriö ei estä Hiskin julkisia esiintymisiä. Se olisi typerää.
P.